My hero

Isä. Isi. Iskä. Isukki. Papi. Vanhus. Äijä. Ukko.

Mun iskä.

Tänään on isänpäivä.

Mä oon toisella puolella Eurooppaa. Kaukana mun iskästä. Maailman parhaasta iskästä. Mun sankarista.

Mun isä on paras. Se käyttää UPM:n haalareita ja Off road hupparia. Sillä on pitkä parta ja hiukset, vähän väsyneet ja surulliset silmät, iso masu ja Motonetin silmälasit.

Iskä on rento ja kaikki tykkää siitä. Se tulee kaikkien kanssa toimeen ja se tuntee paljon ihmisiä. Se ostaa joka kuukausi uuden auton romun. Se maallailee statosfäärejä autotallissa oluen kanssa ja kuuntelee Spotifyä. Sitten se päivittää Facebookiin jotain hölmöä. 

Iskä on mulle tärkeä. Iskä oli paikalla, kun mä synnyin. Iskä oli paikalla, kun mä en saanut unta. Se sanoi: ajattele, että syöt jäätelöä uimarannalla. Ja mä nukahdin.

Iskä lähti mun kanssa Ranskaan viikoksi. Iskä vei mut Viroon Jeep-tapaamiseen. Iskä opetti mut ajamaan autoa. Iskä oli paikalla, kun mun sydän särkyi. Iskä haki mut koulusta, kun mun oli paha olla. Ja sillonkin, kun oli hyvä olla.

Iskällä on lyhyt pinna. Mulla on lyhyempi. Me tapellaan paljon.

Se pitää musta aina huolta. Mä yritän pitää siitä huolta.

Se otti mut sen luokse, kun ne erosi äitin kanssa. Se on selviytyjä. Se pystyy mihin vaan.

Iskällä on kolme tytärtä. Se rakastaa meitä. Me rakastetaan sitä.

Iskä on mulle tärkeä. Iskä on mulle tärkein. Mulla on sitä kamala ikävä. Se itki, kun mä lähin. Mä itkin enemmän. Mutta se tietää, että mä pärjään.

Iskä on mun sankari. Se on aina paikalla, kun tarviin sitä. Se sanoo aina oikeat asiat. Se on lämmin ja lempeä. Joskus kärttyisä.

Se on mun iskä. Enkä vois olla onnellisempi. Kiitos iskä. <3 Rakastan sua.

Uutta blogia!

Hei vain!

Tuntui jotenkin kököltä alkaa kirjoittamaan tämän vanhan blogin päälle uusista elämäni tuulista, eli tulevasta au pair- vuodestani, joten tein sitä varten TÄYSIN UUDEN BLOGIN!

Tästä lähin au pair seikkailustani ja kokemuksistani voi lukea TÄÄLTÄ. Jäiks!

Au pairiksi hakeminen ITSENÄISESTI

Heippa!

Kävipä mielessäni tehdä pienehkö postaus siitä, kuinka hakea au pairiksi ilman välitystoimistoa (oman kokemuksen pohjalta). Ohjeet ovat lähinnä Eurooppaan hakeville, mutta varmasti myös muualle hakeville hyödyllisiä. :)

Miksi hakisin itsenäisesti?

Itse valitsin itsenäisen hakuprosessin alunperin siksi, että en ollut täysin varma siitä, mitä olin tekemässä, ja halusinko au pairiksi. Jos olisin lähtenyt hakemaan au pairiksi jonkun toimiston kautta, olisi jo itse hakuprosessiin pitänyt sijoittaa rahaa sen verran, että ei olisi voinut hommasta enää perääntyä.

Toinen etu on se, että saat itse millaiseen perheeseen lähdet. Itsenäisesti voit tutustua perheeseen jo ennen lähtöä, ja siten löytää juuri itsellesi sopivan perheen. Voitte myös keskustella tulevista työtehtävistäsi ja laatia sellaisen au pair sopimuksen, joka miellyttää molempia osapuolia.

Itsenäisesti hakeminen tulee edulliseksi myös siinä, että useimmat perheet ovat valmiita maksamaan lennot kohdemaahan ja pestin loputtuja takaisin kotimaahan. He saattavat tarjoutua kustantamaan myös matkavakuutuksen, kielikurssin tai muita työstä aiheutuvia kuluja. Nämä seikat ovat tietysti paljolti kiinni perheestä.

Mistä löydän au pair perheen?

Netistä löytyy läjäpäin sivustoja, joiden kautta voi hakea au pair perhettä, ilman välitystoimiston apua = ILMAISEKSI! Itse käytin sivustoa www.aupair-world.net. Itse pidin sivustoa helppokäyttöisenä ja kätevänä. Siellä oli helppo lukea muiden perheiden profiileja ja olla perheisiin yhteydessä. Muita sivustoja ovat mm.

www.aupair.com

www.greataupair.com

www.findaupair.com

Myös Facebookissa on monia au pair- ryhmiä, joista voi hakea perhettä, mutta itse en suosittele Facebookia siihen tarkoitukseen.

HUOM! Jos etsit au pair- perhettä Facebookista, muista aina tarkistaa perheen taustat ja olla perheeseen yhteydessä muutenkin kuin netin kautta (esim. Skype, puhelu)! Älä IKINÄ laita rahaa eteenpäin, jos et ole 100% varma siitä mihin rahat menevät. Tarkista aina jollain tapaa perheen taustat ja olemassaolo.

Olen löytänyt perheen, mitä sitten teen?

Kun olet löytänyt sopivan perheen, keskustele heidän kanssaan tulevista tehtävistäsi, työajoistasi ja etuuksistasi. Ota selvää jo etukäteen minipalkasta, jota kohdemaassasi on au pairille maksettava, sekä työtuntien enimmäismäärästä per viikko. Keskustelkaa myös muista Sinulle koituvista kuluista, kuten lentolipuista, vakuutuksista, puhelinliittymistä... ja siitä, kuinka paljon perhe osallistuu näihin kuluihin.

Kun olette päässeet yhteisymmärrykseen, laatikaa au pair- sopimus, jossa kaikki tärkeät seikat, etenkin työajat ja -tehtävät tulevat esille selvästi. Sopimus on turvasi ulkomailla; jos sitä rikotaan, sinulla ei ole velvollisuutta jatkaa perheessä. Eri maiden virallisia au pair- sopimuspohjia löytyy mm. täältä http://www.aupair-world.net/index.php/au_pair/au_pair_contract/.

Au pair- sopimuksen lisäksi

- varaa lentoliput ajoissa, niin pääset halvemmalla

- hae KELA:lta Eurooppalainen sairaanhoitokortti ja tee hakemus Suomen sosiaaliturvan soveltamisesta kohdemaassasi (www.kela.fi/lomakkeet > maasta- ja maahanmuutto > Suomen asumisperusteista sosiaaliturvaa ja sairausvakuutusta koskeva hakemus Suomesta muutettaessa, Y 38)

- hanki koko matkan kattava matkavakuutus

- tarkista, että passisi, pankkikorttisi ja muut tärkeät paperisi ovat voimassa koko au pair oleskelusi ajan

- muuta tarvittaessa puhelinliittymääsi tai hanki uusi liittymä maahan saavuttuasi

- varmista kohdemaan käytäntö au pairien suhteen (mm. verotus, pisin sallittu oleskeluaika, työtunnit, minipalkka, rekisteröinti...)

- siirrä vastuuta Suomen asioistasi esim. vanhemmille tai puolisolle (mm. posti, laskut, asunto...) sekä hoida asiat niin, ettei sinun tarvitse au pair oleskelusi aikana miettiä/hoitaa asioista Suomessa

- jos joudut ajamaan autolla, kannattaa hankkia kansainvälinen ajokortti

- jos lähdet muualle kuin Eurooppaan, hoida tarvittavat viisumit ym. luvat kuntoon

Voit myös ylläolevien muodollisuuksien lisäksi esim.

- tutustua kohdemaahan ja -kaupunkiin mm. netissä

- liittyä kohdemaan, -kaupungin tai -alueen au pairien Facebook- ryhmiin, joissa voit tutustua saman alueen au paireihin

- tutustua kielukursseihin

- harkita matkustelua vapaa-ajalla

- olla yhteydessä tulevan au pair- perheesi edellisiin au paireihin, ja kysellä heiltä mm. tulevasta työstä tai tavoista viettää vapaa-aikaa

- jännitä, nauti, pakkaa laukku kymmeneen kertaan, jännitä lisää, vietä aikaa kavereiden ja perheen kanssa, pakkaa laukku vielä toiset kymmenen kertaa uudestaan ja SIIVOA ennen kuin lähdet ;)

Au pairiksi Brysseliin

Tänään on tasan kuukausi siihen, että lähden elämäni kenties suurimmalle seikkailulle- nimittäin au pairiksi Belgiaan. Pitkän ja kivisen hakuprosessin jälkeen löysin kuin löysinkin itselleni sopivan perheen, joka oli halukas ottamaan minut osaksi arkeaan.

Ajatus au pairiksi lähtemisestä syntyi oikeastaan hieman sattuman kautta. Tiesin jo ennen lukioon lähtöä, että kun lakki on painettu päähän, tämä tyttö pitää välivuoden. Mutta mitä ihmettä välivuotenani tekisin?

Aloin selata internetistä mahdollisia työpaikkoja niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Ulkomaat ja matkustaminen ovat aina kiinnostaneet minua, joten etsin erilaisia vaihtoehtoja lähteä työskentelemään Eurooppaan. Yhtäkkiä sivustot, joita hakukoneeni on eteeni hakenut, alkavat kaikki hokea yhtä ja samaa: au pair. Mikä ihmeen au pair? Olin kuullut termin jo aiemmin, mutta en tarkkaan ottaen tiennyt sen tarkoitusta. Jotenkin se lastenhoitoon liittyy?

   

"Au pair tarkoittaa henkilöä, joka asuu ulkomailla perheessä hoitaen perheen lapsia ja tehden kotitöitä. -- Au pairin edut vaihtelevat riippuen siitä, millaista työsuoritusta häneltä odotetaan. Hänellä on yleensä oma huone, hän ruokailee perheen kanssa ja lisäksi hän saa taskurahaa ja mahdollisesti muita työn kautta tulevia etuja esimerkiksi auton käyttöönsä. Au pairit ovat tyypillisesti nuoria naisia. --  Au paireiksi lähteviltä odotetaan kattavaa lastenhoitokokemusta, usein vaaditaan suosituksia kahdesta eri perheestä (ei sukulaisia)"

(wikipedia)

Mielenkiintoni heräsi lähes heti. Ongelmana oli kuitenkin se, että en omannut minkäänlaista lastenhoitokokemusta, kun kerta pikkusiskon hoitoa ei lasketa. Myöhemmin selvisi, että se ei ollut ongelma, eikä edes hidaste! Seuraava kysymys olikin: Kuinka au pairiksi voi hakea?

"Au pair -paikan voi hankkia joko välitystoimiston kautta tai itsenäisesti. Voi olla helpompaa lähteä au pairiksi toimistojen kautta kuin omatoimisesti. Au pair -toimisto auttaa lähtijää esimerkiksi lupa-asioiden hoitamisessa.--

--Jos lähdet au pairiksi itsenäisesti, sinun täytyy tehdä paljon valmisteluja. Etsit itse sopivan isäntäperheen ja selvität maahanmuuttoon liittyvät lupa-asiat. Huolehdit myös sopimuksen laatimisesta isäntäperheen kanssa ja olet vastuussa siitä, että tunnet au pairin oikeudet ja velvollisuudet kohdemaassa. Jos kohtaat ulkomailla vaikeuksia, sinulla ei ole toimiston tukea.

Toisaalta, jos etsit paikkaa itsenäisesti, sinulla on paljon vaihtoehtoja ja voit valita isäntäperheen vapaammin verrattuna siihen, että lähtisit au pairiksi jonkin toimiston kautta."

(maailmalle.net)

Tässä vaiheessa en ollut vielä täysin varma siitä mitä olin tekemässä, mutta kaivoin esille osoitteen www.aupair-world.net (tuli ensimmäisenä eteen Googlesta), jonne tein kokeilumielessä profiilin. Kohdemaat: Ranska, Sveitsi ja Englanti. Profiilin luomisen jälkeen ei mennyt edes vuorokautta, kun olin jo saanut muutaman yhteydenoton perheiltä, jotka olivat halukkaita kuulemaan minusta lisää. PANIIKKI! INNOSTUS! Ehkä tästä sittenkin kehkeytyisi jotain?

Päähäni alkoi hitaasti, mutta varmasti muokkautua kuva au pairiksi lähtemisestä. Vastailin perheiden yhteydenottoihin, otin itse yhteyttä kiinnostaviin perheisiin, Skypetin potentiaalisten kanssa, kohtasin vastoinkäymisiä, muutin profiiliani ja hakumaita: Ranska, Sveitsi, Belgia, ja lopulta löysin perheen itselleni.

Nyt olen pisteessä, jossa olen hoitanut au pair- sopimuksen perheen kanssa, hankkinut eurooppalaisen sairasvakuutuskortin, ottanut matkavakuutuksen, varannut lennon Brysseliin, muuttanut kännykkäliittymää, ottanut selvää verotuksesta... Toisin sanoen: olen (lähes) valmis lähtöön.

Päivän hyvä teko

Päätin jo viime viikolla, että lähden luovuttamaan verta, kun Vekkarista näin ilmoituksen. No eilempä sitten reippaana tyttönä lähdin kohti Jämsän seurakuntakeskusta pieni jännitys mahanpohjassa katsomaan, mitä siitä tulisi.

Kun astuin keskuksen ovista sisään, meinasin pyörtyä. Koko sali oli täynnä sairaalasänkyjä ja niillä makaavia ihmisiä. Meinasin kääntyä samantien pois, mutta sain kerättyä hieman rohkeuden rippeitäni kokoon ja ilmottauduin veren luovuttajaksi. 

Täytellessäni kyselylomaketta ja odotellessani vuoroani hemoglobiinin ottoon ja muihin vimeisiin toimenpiteisiin ennen varsinaista verenluovutusta taisi viimeinenkin veri valahtaa kasvoistani varpaisiin. Hemoglobiini ja muut tiedot olivat kuitenkin hyvät ja minut siirrettiin saliin odottamaan vuoroani luovutukseen ja juomaan mehua.

Kun nimeni sanottiin, nousin vapisevin polvin penkistäni ja lähdin kohti hoitajaa. Hän ei kuitenkaan vielä päästänyt minua pälkähästä vaan jouduin juomaan vielä toisen lasin mehua pakokauhun vallassa, ja olin melkein varma, että oksentaisin.

Kun vihdoin ja viimein makasin sairaalapedillä ja sain ohjeita, tajusin että nyt on enää myöhäistä juosta karkuun ja paksu piikki suoneen olisi vain kestettävä. Hoitaja taisi huomata paniikkini ja yritti höpötellä niitä näitä samalla kun työnsi piikin suoneeni. Kyllähän se aluksi teki kipeää, mutta kipu oli siedettävissä ja yritin naama nipistyksestä mutrussa sanoa, että selviäisin.

Koska olin ensikertalainen ja ilmeisen paniikissa, hoitaja istui vieressäni koko luovutuksen ajan ja kyseli vointia vähän väliä. Siderullaa puristellessani ja kattoon keskittyessäni viimeinen asia mitä olisin halunnut tehdä oli rupattelu, mutta yritin hymyillä kauniisti ja ähkäistä välillä jotain hoitajan kysymyksiin.

Kun veripussi vihdoin oli täynnä ja olin ponkaisemassa pois, ilmoitettiin että ensikertalaisena minun pitäisi maata paikallani vielä 10minuuttia ja juoda mehua. Lisäksi neuvottiin, että nopea ponkaisu sängyltä ei onnistuisikaan, vaan pitäisi nousta ja lähteä liikkeelle varovaisesti.

Makasin verenluovutuspedillä yhteensä n. 15 minuuttia. Loppujen lopuksi olin erittäin tyytyväinen itseeni ja urheuteeni, vaikka luovutus olikin vähän suurempi juttu kuin tavallisen verikokeen otto. Loppupäivä piti ottaa rauhalisesti ja juoda paljon ja sidettä piti pitää vähintään neljä tuntia kädessä. Puoli litraa verta kevyempänä, mutta sitäkin tyytyväisempänä loppupäivä sujui mukavasti. :)

Vuoden 2013 tsemppari

Tänään sain suuren kunnian noutaa "Vuoden 2013 Jämsän tsemppari"-palkinnon. Palkinto on siis Nuorten Keski-Suomen vuosittain jakama titteli Keski-Suomen kuntien nuorille aktiiveille. Samalla jaettiin myös "Vuoden tsemppaaja"-palkinnot kuntien vanhemmille aktiiveille. Jämsässä Vuoden tsemppaajana palkittiin Jämsänkosken SPR:n puheenjohtaja Taisto Maksimainen.

Jämsän nuorisotoimen johtaja Hannu Ahlsted meidät nimitti Nuksulle Jämsästä. Omat perusteluni palkinnon saannista oli aktiivinen toiminta Suomen Punaisen Ristin nuorisotoiminnassa sekä "Kaveria ei jätetä"- projektin projektipäällikkönä + Nuor Jämpsän (vara)jäsenyys.

Oli mukava saada tunnustusta ihan tälläisen tittelin kautta, vaikka kyllähän sitä "julkisuutta" noista hommista on paikallislehteä ja Keskisuomalaista myöten aina välillä tullutkin. Tästä sain kuitenkin taas sitä hieman kadoksissa olevaa motivaatiota pistää taas pyörät pyörimään omassa toiminnassani ja ideoinnissani Jämsänkosken nuorisotoiminnan hyväksi. Hain jopa Länsi-Suomen piirin SPR:n nuorisovaltuustoon. Saa nähdä irtoaako sieltä paikka.

Tsemppiä kaikille tähän vuoteen, minä ainakin yritän tsempata niin itseäni kuin toivon mukaan myös muita. 

Go me. Go you. GO US!

 

Onko vielä aikaa?

No kyllä vain, nyt sitä aikaa vasta onkin kun loppui tuo hiihtolomien työrupeama ja saa jatkossa möllöttää entistä enemmän kotona. Mutta toisaalta sitä aikaa ei silti ole tareeksi, koska viikon päästä kirjotukset jatkuu ja mä en oo ainoastaan valmistautunut niihin huonosti vaan en oo valmistautunut ollenkaan!

Mua alkaa pikkuhiljaa tympimään tää mun toisaalta välinpitämätön asenne ja toisaalta paniikinomainen asenne kirjotuksia kohtaan. Oon yrittäny olla ottamatta liikaa stressiä niistä, koska opiskelemaan voi päästä pelkän pääsykokeenkin avulla, eikä musta kumminkaan matemaatikkoa tai fyysikkoa tule. 

Ärsyttää silti, kun en tosiaankaan tiedä mitä tuun kesän jälkeen tekemään.. Huomenna alkaa yhteishaku. Saa nähdä jääkö mun hakupalkit tyhjiks vai saanko jostain tiedonjyvän siitä, mihin haluan hakea ja panostaa.. We'll see.

P.S. Etelän matka lähestyy ;)

Mökkireissu

Tänään mökötin Artulle, kun ulkona paisto aurinko ja se ei halunnu tehä mitään mitä ehotin, joten se päätti viedä mut mökille ajamaan mönkkärillä ja paistamaan makkaraa. Ei muuta kun toppahousut jalkaan ja menoks! Oli ihan sika hauskaa pitkästä aikaa tehä jotain ulkona eikä aina vaan möllöttää sisällä tai olla töissä. Propsit siis Artulle tästä keikasta. Huomenna jatketaan Himoksella ja vaihdetaan toppahousut essuun.

Penkinpainajaiset

Keskiviikkona päästiin potkijaisten jälkeen "koristelemaan" meidän koulua torstain penkkareita varten. Aikamoista sotkua saatiinkin aikaseks. Meidän teemana oli avaruus, mutta teema tuli ehkä paremmin esille salissa, kuin käytävillä.

Torstaina oltiin tietysti kaikki pukeuduttu upeisiin penkkaripukuihimme ja päästiin kastelemaan yläasteelaisia ja muita lukiolaisia. Ikävä kyllä joillakin tais mennä tuo idea vähän yli, sillä ite sain yläasteelaisilta ainakin kaks pullollista saippuavettä niskaani. Typeriä.

Aamulla esitettiin tietysti myös meidän abivideo lukiolaisille ja opettajille. Video sai huikeaa palautetta ja täytyy itekin sanoa, että kyllä se on aivan ratkiriemukas ja tunteella tehty pläjäys ja siinä tulee meidän abipoikien luonteet ja "mieltymykset" vähän liiankin selvästi esille. Mutta koska Raija Tammelin oli sanonut videota yhdeksi parhaista, sen täytyy olla ihan sika hyvä!

Kuva Jämsän Seudun sivuilta

Meidän jengi <3 Miksu ja tytöt

Abivideon jälkeen päästiin pitämään meidän abishowta. Ensimmäisen puolikkaan teknisistä ongelmista huolimatta show oli ainakin omasta mielestäni ihan onnistunut. Itellä tosin oli hieman kylmä märissä vetimissä ja tekniikkapaineiden takia en ehtinyt paljoa showta katsella.

Shown, ruokailun ja kuvien oton jälkeen lähdettiinkin sitten rekoilla karkkikierrokselle! Ala-asteelaiset meni ihan sekasin, kun rekat tuli pihaan. Ne huus ja karju kun hullut että "Antakaa nyt sitä karkkia!!" ja juos melkein rekkojen alle. Tais tulla sokerihumala jo ennen kun saivat edes karkkia.. Mutta oli ne söpöjä ja äkkiä se kolme kiloa karkkia hukku, vaikka ensin pelkäsinkin etten pääse niistä millään eroon. 

Kaks poikaa, jotka varmaan yhteensä painaa saman verran kuin minä, kanto mut rekkaan. Voi parkoja!

Meidän upea penkkarirekka ja sen vielä upeammat abinat

Torstai-iltana huomasin Roosan vanhojen tansseissa, että tuun kipeeks. Siitä sitten kotona buranakuuri ylle, että pääsis perjantaina lähtemään abiristeilylle. No, 38 asteen kuumeessa sinne sitten lähettiin ja buranan voimalla myös selvittiin! Välillä oli heikkoja hetkiä, mutta loppupelissä mullakin oli sielä hauskaa, vaikka olinkin jo kaheltatoista nukkumassa. Säästimpähän rahani. Kirottakoon kuitenkin urpot yläasteelaiset, jotka mut kasteli ja kylmä rekka-ajelu. Toivottavasti tästä kohta paranen. Seuraavaks odotellaan sitten sitä valkolakkia.

Kiitos kaikille kuvaajille!

Hulinaa helskettä, mölinää melskettä

Tänään oon tehnyt vikoja hankintoja meidän penkkareita varten. Lähinnä "koristelutarvikkeita". Askartelin myös ihan ite pari juttua, mutta valmiita tuotoksia en ikävä kyllä vielä raaski tuoda kaiken kansan nähtäväksi. Mutta penkkareiden jälkeen sitten aivan varmasti!

Tänään oltiin myös kattomassa meidän kakkosten vanhojen tanssien kenraaliharkkoja. Perinteenä on ollut sabotoida niitä jotenkin, ja tänä vuonna olikin monta äänekästä torvea ja muuta vitkutinta hivelemässä kuuloaistia. Eipä nuo kakkoset tainnu niistä paljoa häiriintyä, kun niin hyvältä näytti meno. Tuli itellekin sellanen olo, että voi kun pääsis vielä itekin tanssimaan. Oli niin kauniita mekkojakin.. 8) No, mä oon oman prinsessapäiväni jo pitänyt.

Huomenna ois enkun kuuntelut ja sieltä sitten töihin ja työpisteen vaihto rinneravintolaan. Saa nähdä kuinka hukassa oon taas ainakin hetken. AINIIN, pitikin pestä työvaatteet!

Ps. Näyttääkö mun ruuat aina teidänkin mielestä täysin samanlaisilta?

What if I can't breath without your air in my lungs

Karkkia ja laskiaispullia.

Meidän abikarkit tosiaan tuli torstaina koululle. Nyt kun noi karkit konkreettisesti on maannut tossa mun sängyllä, rupesin miettimään, että niitä on ihan hirveesti! Suurin osa meistä otti 3kg noita karkkeja ja meitä tosiaan on se 40 kappaletta, että taitaa tulla lapsille ihan hyvät karkkisaldot meidän rekoista. Vaikka kyllähän ne niistä tykkää. Mietinpähän vaan miten saan ite viskottua ton 3kg karkkia taivaan tuuliin. Ei niitä viiti oikeen itelleenkään säästää, kun ne on pahoja, kovia hedelmämällejä..

Penkkarikarkeista tän päivän teemaan eli laskiaispulliin ja hernekeittoon! Tosiaan käytiin tänään mummulassa syömässä hernerokat ja mummun tekemät laskiaispullat. Itekin tein pellillisen pullia aamupäivästä ja niistä tuli ihan sämpylöitä. No, eipähän ole niin makeita (hyviä ovat silti).

Mukava oli viettää tälläinen yhden päivän viikonloppu, kun tuntuu että koko ajan on jotain häslinkiä! Loppu kuukausi meneekin sitten aikalailla samoissa häslinkimeiningeissä. Saa nähdä milloin sitä saa seuraavan kerran hengähtää kunnolla. We'll see. 

Panic Friday

HUI.

 Äikän tekstitaidon kirjotuksista selvitty hengissä! Mua jännitti ihan hirveesti toi äikän koe, kun mulla on tavotteet äikän suhteen aika korkeella. Omasta mielestäni kirjotin kyllä ihan kohtuulliset vastaukset, mutta se on just sitä, että kun luulee että on mennyt hyvin, niin todellisuudessa ne on mennyt päin persettä. Toivotaan, että tällä kertaa ne olis OIKEESTI mennyt hyvin.

Meidän liikkasalissa on ihan hirvittävän kylmä. Mun sormet oli koko ajan ihan kohmeessa ja oli vaikee pitää kynää kädessä sen takia. Olin myös ihan paniikissa ja välillä, kun muistin mitä oon tekemässä oikeen vihlas mahanpohjasta. Sain kuitenkin tosi nopeesti vastaukset valmiiks, vaikka ensin luulin, etten ehtis kirjottaa niitä. Ja jännitys tais purkautua vasta kotimatkalla. Nyt tosiaan vaan toivon, että ne olis mennyt hyvin.

Näillä eväillä lähdettiin kohti tän päivän koitosta:

 

 

Ps. Jos joku ihmettelee, mitä noi hippuset on aina mun ruuassa, niin ne on pellavansiemeniä (: Lisää niistä löytyy täältä

Pps. Toivottavasti muut kirjoittajat kokivat onnistuneensa äikässä tänään! Kokemuksia saa jakaa.

Prinsessapäivä

Roosan vanhojentanssipuvun alushame + kirpparilta hankittu tuubitoppi (1e) + Lotan vapaapäivä = PRINSESSAPÄIVÄ !!

Tulos: