Päivän hyvä teko

Päätin jo viime viikolla, että lähden luovuttamaan verta, kun Vekkarista näin ilmoituksen. No eilempä sitten reippaana tyttönä lähdin kohti Jämsän seurakuntakeskusta pieni jännitys mahanpohjassa katsomaan, mitä siitä tulisi.

Kun astuin keskuksen ovista sisään, meinasin pyörtyä. Koko sali oli täynnä sairaalasänkyjä ja niillä makaavia ihmisiä. Meinasin kääntyä samantien pois, mutta sain kerättyä hieman rohkeuden rippeitäni kokoon ja ilmottauduin veren luovuttajaksi. 

Täytellessäni kyselylomaketta ja odotellessani vuoroani hemoglobiinin ottoon ja muihin vimeisiin toimenpiteisiin ennen varsinaista verenluovutusta taisi viimeinenkin veri valahtaa kasvoistani varpaisiin. Hemoglobiini ja muut tiedot olivat kuitenkin hyvät ja minut siirrettiin saliin odottamaan vuoroani luovutukseen ja juomaan mehua.

Kun nimeni sanottiin, nousin vapisevin polvin penkistäni ja lähdin kohti hoitajaa. Hän ei kuitenkaan vielä päästänyt minua pälkähästä vaan jouduin juomaan vielä toisen lasin mehua pakokauhun vallassa, ja olin melkein varma, että oksentaisin.

Kun vihdoin ja viimein makasin sairaalapedillä ja sain ohjeita, tajusin että nyt on enää myöhäistä juosta karkuun ja paksu piikki suoneen olisi vain kestettävä. Hoitaja taisi huomata paniikkini ja yritti höpötellä niitä näitä samalla kun työnsi piikin suoneeni. Kyllähän se aluksi teki kipeää, mutta kipu oli siedettävissä ja yritin naama nipistyksestä mutrussa sanoa, että selviäisin.

Koska olin ensikertalainen ja ilmeisen paniikissa, hoitaja istui vieressäni koko luovutuksen ajan ja kyseli vointia vähän väliä. Siderullaa puristellessani ja kattoon keskittyessäni viimeinen asia mitä olisin halunnut tehdä oli rupattelu, mutta yritin hymyillä kauniisti ja ähkäistä välillä jotain hoitajan kysymyksiin.

Kun veripussi vihdoin oli täynnä ja olin ponkaisemassa pois, ilmoitettiin että ensikertalaisena minun pitäisi maata paikallani vielä 10minuuttia ja juoda mehua. Lisäksi neuvottiin, että nopea ponkaisu sängyltä ei onnistuisikaan, vaan pitäisi nousta ja lähteä liikkeelle varovaisesti.

Makasin verenluovutuspedillä yhteensä n. 15 minuuttia. Loppujen lopuksi olin erittäin tyytyväinen itseeni ja urheuteeni, vaikka luovutus olikin vähän suurempi juttu kuin tavallisen verikokeen otto. Loppupäivä piti ottaa rauhalisesti ja juoda paljon ja sidettä piti pitää vähintään neljä tuntia kädessä. Puoli litraa verta kevyempänä, mutta sitäkin tyytyväisempänä loppupäivä sujui mukavasti. :)