Atleast I got my friends

Tässä poikamiehenä ollessa oon pikkuhiljaa alkanu tajuta, kuinka ihania kavereita mulla on. Vaikka välillä menee hermo ihan kaikkeen, niin loppujen lopuks ne pysyy silti aina rinnalla ja jaksaa välittää. En oo pitkään aikaan uskaltanu "avautua" kenellekkään mun kavereista, koska tuntuu että marisen aina kaikesta. Mutta nyt oon saanut suuni auki ja on ollut ihana nähä, kuinka vilpittömästi kaikki on mua jaksanut kuunnella ja auttaa. 

Keskiviikkona olin kuoleman väsyny ja olin jo päättäny etten jaksa lähtee Jyväskylään kattomaan leffaa Roosan, Hennan, Pinjan ja Ellan kanssa. Sit kuitenkin tulin järkiini ja ajattelin että what the hell, ikinä en lähe mihkään niin nyt todellakin nostan perseeni ylös ja lähen. Onneks lähin! Ensinnäkin leffa (TED) oli ihan hulvattoman hauska ja toiseks oli ihana päästä juttelemaan ja höpöttämään koko matka Jyväskylään ja takasin. I love you guys. ♥

Eilen teki mieli ite tehtyä pizzaa ja sitähän piti sitten myös tehä! Oikee puoli on Roosan ja äitin pizzaa, mikä sisäls kanaa, leipäjuustoo, tomaattia, sipulia, valkosipulia, kinkkua, ananasta ja juustoraastetta. Mun palasessa oli samat ainekset, tosin ilman sipulia ja Sohvilla oli vaan kinkkua ja ananasta. Oli hyvää ja oli ihana viettää iltaa tyttöporukalla siskojen ja äitin kanssa. Elämä on laiffii. ♥